6. vuosi

Kuudennen vuoden syksyllä opiskellaan tiiviisti elintarvikehygieniaa. Opinto-opas määrittelee elintarvikehygienin opetuksen sisällön seuraavasti: "Eläinlääkärillä on keskeinen tehtävä elintarvikkeiden alkutuotannon, jalostuksen ja jakelun valvonnassa. Tämä valvonta on eläinlääkäreiden tekemää kansanterveystyötä, jonka tarkoituksena on estää elintarvikkeiden välityksellä ihmisiin tarttuvien mikrobien aiheuttamia sairauksia. Valvonnan alaan kuuluvat myös elintarvikkeiden hygieeninen laatu sekä hygieeniset tuotantotavat ja niiden arviointi.

Opintojakson aikana opiskelija perehdytetään elintarvikkeissa esiintyvien patogeenisten mikrobien merkitykseen ja diagnostiikkaan, eri elintarvikeryhmien hygieenisen laadun arviointiin, elintarvikeprosessoinnin keskeisten riskitekijöiden tunnistamiseen ja arviointiin sekä elintarvikevalvonnan hallintoon ja lainsäädäntöön. Riskien tunnistamisen lisäksi opetus painottaa ennaltaehkäiseviä toimia riskien hallinnassa koko elintarviketuotantoketjun alueella. Käytännön mikrobidiagnostiikassa opetetaan sekä uusien molekyylibiologisten tekniikoiden että perinteisten mikrobiviljelytekniikoiden käyttöä." Käytännössä tämä tarkoittaa aamupäiviä labroissa eri pöpöjä viljellen, ruokataukoja lounaan sisältämien elintarvikehygienisten riskien tiedostamisen ja nälän kamppaillessa keskenään, iltapäiviä luennoilla lisäämässä tiedon tuomaa tuskaa. Opiskeluun kuuluvat myös ekskursiot eri alojen elintarvikelaitoksiin.

Kuudennen vuoden syksyllä perehdytään lisäksi ympäristöhygieniaan, josta opinto-opaassa sanotaan seuraavasti: "Opintojaksossa käsitellään mm. ympäristönsuojeluun, ympäristöhygieniaan ja ympäristöterveyteen liittyviä käsitteitä, ympäristösuojelun ja ympäristöterveydenhuollon hallintoa, ulkoilman, maaperän, sisäilman laatua ja elintarviketuotannon ympäristövaikutuksia, sekä talousveden ja uimaveden kemiallista ja mikrobiologista laatua." Elintarvikehygienian käsitellessä pääasiassa syömiämme tuotteita, ympäristöhygienia on kiinnostunut siitä mitä on ympärillämme, mitä  hengitämme ja juomme. Aihetta käsitellään luentojen, labrojen ja ekskursioiden avulla.

Syksyn jälkeen opiskelijat ovat kuin huomaamattaan kouliintuneet elintarvike- ja ympäristöhygieniseen ajattelutapaan. Tästä on hyötyä eläinlääkärin vastatessa kunnan elintarvikevalvonnasta ja ympäristöterveydenhuollosta, muissa alan viranomaistehtävissä sekä teollisuuden ja tutkimuksen palveluksessa oltaessa. Elintarvike- ja ympäristöhygienisiä tietojaan käyttävät lukuisat eläinlääkärit, toisinsanoen alat ovat merkittäviä eläinlääkäreiden työllistäjiä.

Eläinlääketieteelliseen hakeudutaan usein, koska halutaan hoitaa sairaita eläimiä. Alkuvuosina kuudennen vuoden asiat saattavat tuntua tylsiltä, mutta aiheeseen perehtyminen lisää mielenkiintoa. Elintarvike- ja ympäristöhygienian hyviä puolia ovat lisäksi säännölliset työajat ja hyvä työllisyystilanne.

Kuudennen vuoden aikana suoritetaan myös valinnaisia opintoja, joissa perehdytään kurssimuotoisesti syvemmin eri aiheisiin. Ne opiskelijoista, jotka eivät ole jo aiemmin tehneet lopputyötään eli syventäviä opintoja, alkavat ainakin ajatella asiaa valmistumisen ollessa lopputyöstä kiinni. Väliaikaiset praktiikkaoikeudet ovat voimassa vain kolme vuotta, joten loputtomiin ei opiskelua voi venyttää.

Tärkeänä osana kuudetta vuotta on kurssikavereiden vertaistuki ensimmäisen praktiikkakesän jälkeen. Kokemusten vaihtaminen on paitsi hauskaa myös opettavaista. Kevään myötä hiipii haikeus mieliin, kun kurssilaisten tiet erkanevat koulun siipien alta omille urilleen. Kuudessa vuodessa ehtii kuitenkin muodostua luja ystävyys- ja tukiverkosto, joka säilyy valmistumisen jälkeenkin. Kuusi vuotta opiskelua eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ei tee eläinlääkäreistä valmiita, vaan eläinlääkäreiden on päivitettävä tietojaan koko ammattiuran ajan pysyäkseen ajan tasalla. Kokemus on myös tärkeä opettaja, monet asiat oppii vain tekemällä!

 

På sjätte årskursens hösttermin studerar man livsmedelshygien. I studiehandboken beskrivs livsmedelshygienkursens innehåll på följande sätt: ”En central uppgift för veterinären är att övervaka primärproduktion, förädling och distribution av livsmedel. Denna övervakning är veterinärernas folkhälsoarbete, som strävar till att förhindra uppkomsten av sjukdomar orsakade av mikrober som via livsmedel smittar människor. Kontrollen täcker även kvaliteten av livsmedelhygien samt hygieniska produktionsmetoder och deras evaluering.

Under kursen lär sig studeranden de patogena livsmedelsmikrobernas betydelse och diagnostik, evaluering av den hygieniska kvaliteten av olika livsmedelsgrupper, identifiering och evaluering av centrala riskfaktorer i livsmedelsprocesser samt förvaltningen och lagstiftningen inom livsmedelskontroll. Utöver identifiering av risker riktar man uppmärksamhet på den preventiva verksamheten i riskhantering inom hela livsmedelsproduktionskedjan. Inom den praktiska mikrobdiagnostiken lär sig studeranden att använda både nya molekylbiologiska tekniker och traditionella mikrobodlingstekniker.” I praktiken betyder detta att studeranden på förmiddagarna sitter i laboratoriet och odlar olika bakterier, att studeranden på lunchpauserna kämpar mellan att hunger och risker med livsmedelshygien samt att studeranden på eftermiddagarna har förläsning som ger ännu mera obekväma sanningar. Exkursioner till olika livsmedelslokaler hör också till utbildningen.

Under höstterminen på sjätte året bekantar studeranden sig också med miljöhygien, om vilket studiehandboken säger följande: ”Under studieperioden behandlas bl.a. terminologin inom miljöskyddet, miljöhygien och miljöhälsa, administrationen av miljöskyddet samt miljö- och hälsoskyddet, kvalitetsfaktorer i uteluft, jordmån, inomhusluft med anknytning till människans hälsa, livsmedelsproduktionens påverkningar på miljön samt
hushållsvattnets och badvattnets kemiska och mikrobiologiska kvalitet.” När livsmedelshygien är ett ämne där man främst behandlar produkter vi äter är miljöhygien ett ämne där man koncentrerar sig på vad som finns omkring och, vad vi andas och vad vi dricker. Man behandlar ämnet under föreläsningar, laborationer och exkursioner.

Efter höstens undervisning har studeranden obemärkt lärt sig tänka på ett annat vis, där de beaktar den livsmedels- och miljöhygieniska aspekten. Detta har studeranden nytta av när de som kommunveterinärer ansvarar för livsmedelsövervakningen och miljöomsorgen, när de arbetar som tjänstemän eller när de sysslar med forskning. Många veterinärer har användning för sina kunskaper inom livsmedels- och miljöhygien, d.v.s. denhär branschen ger arbete åt många veterinärer.

Många som söker till veterinärmedicinska fakulteten vill arbeta med vård av sjuka djur. Under de första åren kan ämnen som man studerar under sjätte året verka tråkiga, men när man bekantar sig med ämnet ökar intresset. Regelbundna arbetstider och god sysselsättning hör till livsmedels- och miljöhygienens goda sidor.

Också sluttenter inom de kliniska ämnen, samt valbara studier hör till den sjätte årskursen. Inom valbara studier kan man bekanta sig grundligare med olika ämnen. De studeranden som inte tidigare gjort sitt slutarbete börjar ta tag i den saken när det är det enda som kvarstår av examen. Studeranden får tidsbegränsade praktikrättigheter endast i tre år, så man kan inte dra ut på studierna hur länge som helst.

En viktig del av det sjätte året är diskussionerna med de andra klasskamraterna efter praktiksommaren. Det är båda roligt och lärorikt att utbyta erfarenheter med andra. Under våren börjar studeranden dra sig borta från skolan till sina egna kommande yrkesbanor. Studeranden hinner dock innan detta bilda vän och stöd nät, vilka håller ännu efter man fått sin examen. Sex års studier vid veterinärmedicinska fakulteten är inte tillräckligt för att bli färdigutbildad veterinär, utan veterinärer måste uppdatera sina kunskaper under hela sin karriär. Erfarenheten är också en viktig lärare, många saker lär man sig bara genom att göra dem i praktiken.

Kirjaudu

Kirjaudu

 
 
Back to top