3. kurssi

Kolmas vuosikurssi alkoi epidemiologialla ja patologialla. Epidemiologiassa opiskelimme erilaisia helposti tarttuvia tauteja ja pohdimme, kuinka niiden leviämistä voisi estää. Kurssi oli hyvin erilainen, mihin olimme aiemmin tottuneet. Se sisälsi tavallisten luentojen lisäksi paljon ryhmätöitä ja projekteja, joka teki kurssista todella mielenkiintoisen!

Syyslukukaudella alkoivat myös obduktiot (=ruumiinavaukset) obduktiotekniikkaan tutustumisen merkeissä. Ensimmäisellä ruumiinavauskerralla meidän piti vain seisoa paikallamme ja seurata vierestä, kun assistentti suoritti ruumiinavauksen. Seuraavilla kerroilla pääsimmekin jo itse harjoittelemaan tekniikkaa neljän hengen ryhmissä. Alussa ruumiinavaus tuntui vaikealta pienenpienten lisämunuaisten hukkuessa muiden kudosten joukkoon. Toisaalta voimaa tarvittiin kampailtaessa isojen sonnien päiden kimpussa. Ensimmäisen obduktion vaikeutta saattoi lisätä myös samanaamuinen palaaminen Ruotsista Suomen, Ruotsin ja Norjan eläinlääkiksen yhteisistä yleisurheilukilpailuista NVM:stä. Ja obduktioista poisjäämiseenhän piti opettajiemme mielestä olla riittävän hyvä syy, kuten esimerkiksi pää irti tai vähintäänkin jalka poikki.

Syksyllä suoritimme myös tarkastuseläinlääkärikurssin. Tutustuimme teurastamon tarkastuseläinlääkärin eri työtehtäviin ensin ihan luentojen ja laboratoriotöiden merkeissä, jonka jälkeen teimme neljän viikon teurastamoharjoittelun. Kolmannen vuosikurssin jälkeen saimmekin toimia teurastamossa tarkastuseläinlääkärin sijaisena!

Syksy meni tapansa mukaan nopeasti ja kevät toi tullessaan farmakologian. Farmakologia, eli lääkeaineoppi, oli hyvin käytännönläheinen ja mielenkiintoinen. Farmakologia jatkuu vielä neljännellä vuosikurssilla, jolloin opinnot painottuvat enemmän kliiniseen puoleen.

Keväällä käytiin myös johdatus kliinisiin aineisiin –kurssi, jonka aikana tutustuttiin eläinsairaalaan, opeteltiin ompelemaan ja tekemään labroja joita kliinisessä työssä käytetään. Jokainen oppii siis sekä tikkaamaan, että päättelemään jotain verinäytteen tuloksista. Tähän kokonaisuuteen sisältyi myös kliininen kemia ja –radiologia.

Kolmannella vuosikurssilla monille tuli ajankohtaiseksi kandityön kirjoittaminen. Kandityö on 4-6 sivuinen kirjallisuuskatsaus itse valitusta aiheesta, joka esitellään kandiseminaarissa loppusyksystä tai – keväästä. Kun kandityö oli tehty ja esitelty sekä kolmoskurssin opinnot suoritettu, oman nimensä perään saikin kirjoittaa jo sitten ELK!

Vuosijuhlista selvittyämme loppukevät kuluikin vauhdilla valmistautuessa koeobduktioon. Koeobduktio on patologian lopputentti, jossa suoritetaan yksin eläimen ruumiinavaus ja selvitetään kuolinsyy. Lisäksi vastataan suullisesti kolmeen patologiaan liittyvään kysymykseen. Avattavaa eläintä ei saa tietää etukäteen. Kohdalle voi siis osua kissan ja koiran lisäksi vaikka hevonen, lehmä, sika tai kani. Suulliset tentit ovat jännittäviä mutta ahkeralla harjoittelulla ja lukemisella tästäkin koitoksesta selviää hengissä.

 

Tredje årskursen började med epidemiologi och patologi. I epidemiologi studerar man sjukdomar som sprider sig lätt, samt funderar över hur man kunde förhindra att de sprids. Kursen var annorlunda mot vad vi var vana med. Kursen innehöll förutom föreläsningar mycket grupparbete och projekt, vilket gjorde kusen mycket intressant.

Under höstterminen började vi ha obduktioner i obduktionsteknik kursen. Under vår första obduktion stod vi bredvid och tittade på när assistenten obducerade en hund. Under de följande gångerna fick vi själva öva att obducera i grupper på fyra personer. I början kändes obduktion svårt när man tappade bort binjurarna bland all annan vävnad. Vi behövde kraft när vi kämpade med tjurars stora huvuden. Det är möjligt att den första obduktionen kändes svår också därför att vi kommit hem från NVM samma morgon. NVM är en friidrottstävling mellan veterinärstuderanden i Finland, Sverige och Norge. För att utebli från obduktionerna måste man ha en mycket bra orsak, t.ex. huvudet löst eller åtminstone ett ben brutet.

På hösten hade vi också en besiktningsveterinärskurs. Först bekantade vi oss med besiktningsveterinärens olika arbetsuppgifter i form av föreläsningar och laborationer och efter det hade vi fyra veckor praktik på slakteri. Efter tredje året fick vi rättigheter att arbeta som vikarie till besiktningsveterinären på slakteri.

Hösten gick snabbt som den brukar och med våren kom farmakologi. Farmakologi, d.v.s. läran om läkemedel, var ett praktiskt och intressant ämne. Farmakologi fortsätter på fjärde årskursen och då koncentreras studierna mera på den kliniska delen.

På våren hade vi också en kurs kallad ”inledning till kliniskt arbete”. Under den kursen bekantade vi oss med djursjukhuset, lärde oss sy samt göra laborationer som man använder i det kliniska arbetet. Alla lär sig alltså både att sy stygn och dra slutsatser av resultat på blodprov. Till denhär helheten hörde också klinisk kemi och radiologi.

På tredje årskursen skriver många sitt kandidatarbete. Kandidatarbetet är en 4-6 sidor lång litteraturöversikt, över ett ämne som man själv väljer. Kandidatarbetet presenteras på ett kandidatseminar antingen på hösten eller våren. När man hade gjort och presenterat kandidatarbetet samt gått alla kurser som hör till tredje årskursen fick man kalla sig veterinärmedicine kandidat.

Efter årsfesten gick våren snabbt när vi förberedde oss för testobduktion. Testobduktion är sluttent i patologi och i tenten genomför man ensam en obduktion samt reder ut dödsorsaken. Dessutom svarar man muntligt på tre frågor i patologi. Man får inte i förväg veta vilket djur man skall obducera. Man kan alltså utöver de vanligare hund eller katt bli tvungen att obducera en häst, en ko, en gris eller en kanin. Muntliga tenter är alltid spännande, men med flitig övning och förberedande läsning tar man sig levande också ur denhär prövningen.

 

Kirjaudu

Kirjaudu

 
 
Back to top